moi!
Tämän blogin aloittamiseen on mennyt ainakin 10 vuotta, mutta nyt se on totta. En tiedä, miten se aika on mennyt näin, enkä aikaisemmin en ole saanut aloitettua. Nyt kuitenkin elämäntilanteeni sallii, joten nyt sitten mennään.
Joskos nyt esittelen hieman itseäni.
Olen siis Jenni Aaltonen ja 46-vuotias porilainen nainen, joka innostuu siis kaikesta kivasta. Aina. Ja joskus tai aika useinkin innostus myös lopahtaa. Siinä heti minun hyviä ja huonoja puoliani.
Asun Porissa ja lähes aina asunut. Liikunnan opiskelu Varalassa on minut vienyt hetkellisesti Tampereelle tai taisikin olla kyllä poikaystävä, mutta minun reissuni olivat siinä. Sieltä sitten palasin kotikonnuille ja siitä lähtien olen Porissa asunut.
Meillä on iso uusioperhe ja myös sen tuomat ilot ja murheetkin. Toimitaan arjessa hyvin yhteen ja olen onnellinen kaikista uusista ihmisistä, joita elämä on tuonut minulle. Omat lapseni, 16 vuotiaat kaksospojat, ovat jo kohta aikuisuuden kynnyksellä ja se tuo itselle aika lailla luopumisen tuskaa. Se tunne on uusi ja aika hirveä, vaikka tietenkin tuo itselle uutta aikaa kalenteriin ja näin ollen voi taas ottaa uuden harrastuksen. Mieheni on yrittäjä ja yhteistä aikaa vietämme ( tai vietimme ) matkustaen. Nyt yhteiset ajat olemme mökillä, liikutaan yhdessä tai maataan sohvalla katsoen netflixiä.
Olen olen ollut lähes aina yrittäjä. Tällä hetkellä minulla on kopio- ja tulostusfirma Porin keskustassa. Olen myös myynyt jos jonkinlaista tuotetta ja tavaraa. On ollut sisustusliikettä, olen ollut alusvaate-edustajana ja myös kampaamossa töissä. Töitä olen aina tehnyt ahkerasti ja siis jos jonkinlaista. Valokuvausta opiskelin viime vuonna ja rakastan ottaa naisista potrettikuvia ja ne ovat tulleet tavaramerkikseni.
Liikunta on ollut kuitenkin suurimman osan elämääni myös työni. Muutama vuosi sitten päätin vaihtaa alaa, mutta taas olen palannut liikunnan pariin ja haluan liikunnan iloa kertoa ihmisille. Se myös pääasiassa tämän blogin tarkoitus. Tuoda naisen arkeen vinkkejä omaan hyvinvointiin. Liikunnan kautta. Toki muidenkin asioiden.
Olen tullut lempeämmäksi itselleni liikunnan suhteen ja päivän liikunta voi olla vaikka kevyt koiralenkki. Koska olen vetänyt ryhmäliikuntaa aina, liikunta on tullut työn ohessa vähän niinkuin samalla. Minulla ei ns. ole ollut vaihtoehtoa lähdenkö liikkumaan, koska olen liikuttanut ihmisiä ryhmäliikunnassa, paikalle on ollut tietenkin pakko mennä. Siinä vaiheessa, kun päätin vaihtaa alaa, huomasin, etten itse pystynyt lähtemään vapaaehtoisesti treenaamaan ja muutama vuosi menikin keksien kaikkea muuta harrastusta kuin liikuntaa. Ihmisten liikuttaminen on minun työni ja samalla harrastus. Ja se myös motivoi minua itseäni liikkumaan. Sillä sitten mennään. Joten aloin uudelleen liikuttamaan ihania tyyppejä. Livenä ja virtuaalisesti.
Mitä muuta siten elämässäni on? Ystävät tietenkin ja he ovat minulle tärkeitä. Terveisiä vaan kaikille ihanille, jotka ovat minun elämässäni mukana. Viini ja ruoka, ehkä tuossa järjestyksessä juuri, ovat myös intohimoni. En todellakaan ole mikään viiniasiantuntija, mutta hyvä viini aina korjaa kaiken, vai mitä? Mieheni metsästää ja meillä tehdään paljon riistaruokaa ja rakastamme kutsua ystäviä kylään ja tehdä heille hyvää ruokaa.
Tällä hetkellä perheeseen kuuluu myös mäyräkoira Arska, joka välillä viillettää ympäri Suomea erilaisissa metsästysreissuissa. Ja olen antanut vihreää valoa myös uudelle pennulle, joten siitä varmaan kuulette kohta myös enemmän.
Pidän myös sisustuksesta ja kodin laittamisesta. Rakastan suunnitella juhlia ja erityisesti tehdä kattauksia. Ilman musiikkia ja keittiötansseja en pystyisi elämään ja toivoisinkin pääseväni kohta puoleen kuuntelemaan livemusaa, niinkuin moni muukin.
Nautin kaikin puolin elämääni ja haluan tuoda inspiraatiota myös sinulle. Hyvällä mielellä mennään eteenpäin ja nautitaan kaikesta upeasta!
Ihana, että olet täällä <3
Jenni